lauantai 1. elokuuta 2020

Seikkaile lähiluonnossa!

Kesäloman jälkeen jälleen lähiluontoa kartoittamaan


Loman loppuminen oli haikeaa, sillä vaikkemme mahdottoman kaukana käyneetkään, niin sisälsihän se runsain mitoin jatkuvaa, vähän erilaista luontoelämysten tykitystä. Liki taukoamatonta kutkuttavaa inspiraatiovirtaa ja retkien suunnittelua vailla arjen aikataulujen kahleita, uusien ja uusvanhojen luonnonihmeiden löytämistä ja hukuttautumista kaikilla aisteilla kesäiseen luontoon, ajoittain yötä päivää. Kesäisiä telttaöitä on kasassa yli viikon edestä. Sitä ja paljon muuta oli luontolomani.

Kuvat Koukkulanlukoilta Lopelta, luontopyöräretkeltä 4 km päästä kotoani

Elämä olisi kuitenkin perin kurjaa, jos kiintopiste olisi vain lomissa ja arki pakollista pahaa, joka pitää vain luovia läpi seuraavaa lomaa odotellen. Vaikka uusien tavanomaisesta poikkeavien paikkojen löytäminen virkistää, niin onneksi tykkään myös arjen rutiineista ja lähiretkeilystä. Jos loma tarjosi vaihtelua tuikituttuihin maisemiin, niin arki on saanut mut inspiroitumaan kovasti erityisesti pyörällä tehtävistä lähiluontoretkistä. Kirjoitin tällaisista retkistä paljon koronan yhteydessä, mutta niistä saatava ilo ei ole millään tavalla sidottu koronaan ja kanssaretkeilijöiden välttelyyn.


Erityisesti viime aikoina olen oivaltanut, että seikkailu ja vaihtelukaan eivät välttämättä vaadi edes minkään sortin moottoroitua ajoneuvoa. Lähiretketkin voi jalostaa erään sortin seikkailuiksi! Toki tunnistan sen itsestänikin, että samojen lähiluontopolkujen kiertäminen aina vain uudelleen ja uudelleen ei vaan tunnu yhtä jännältä kuin kaukaisemman ja hulppeamman luontokohteen valloittaminen. Me aikuiset valitettavasti väistämättä kadotamme sen lapsen upean ja kadehdittavan kyvyn nähdä vaatimattominkin lähimetsä suurena seikkailuna aina ja aina vaan, kerta toisensa jälkeen. Kuvaavasti oman lapsuuden pienen lähimetsäsaareni nimi oli "Seikkailumetsä". Mutta loppujen lopuksi melko vaatimattomillakin kikoilla voi ainakin vähän tavoittaa sitä lapsuuden seikkailu- ja löytöretkeilymielialaa ihan lähistölläkin. Ajatuksia niistä kikoista ajattelin nyt jakaa. Tai oikeammin kerrata, onhan näistä täällä ollut.

Tee teemaretki!


Vaikka itse sanonkin, niin toukokuussa esittelemäni luontoretkibingon tausta-ajatus oli hyvä ja olen hyödyntänyt sitä itse retkilläni. En ehkä niinkään konkreettisesti bingoilemalla, vaan ennen kaikkea suunnittelemalla lähiretkiä jonkin teeman ympärille. Teemana voi olla esimerkiksi jokin tietty luontotyyppi, kuten lehto tai suo, mutta se voi olla myös paljon muuta! Tällä tavoin voi saada lähiympäristöstä aivan uusiakin puolia irti ja oppia valtavasti oman lähiympäristön luonnosta.


Lähiluonnolle on usein tyypillistä voimakas pirstoutuneisuus, ja osin myös siksi me niin mielelellämme – myös minä – suuntaamme ainakin toisinaan johonkin kauemmas, usein automatkan päähän isompia yhtenäisiä ja varjeltuneita retkialueita hakemaan. Vaikka elämme maassa, jossa 75 % pinta-alasta on metsää, niin tuo metsä on niin voimakkaasti metsätalouden murjomaa ettei pitkiä reittejä kauniissa varttuneessa metsässä niin vain riitä retkeilijöille joka nurkan taakse. Puhumattakaan reiteistä rannoilla (tiedän, että esim. hämeenlinnalaiset saattavat olla toista mieltä. :D Mä joudun ajelemaan 20 km päähän, että voin kulkea edes 1-2 km rantapolkua) Kuitenkin keskittymällä esimerkiksi juuri jonkin teeman kautta pienen alueen erityispiirteisiin ja yksityiskohtiin voi kompensoida pitkän reitin puutetta. Liikunta on toki myös olennaista luonnossa virkistäytymisessä, mutta lyhyttä kävelymatkaa voi paikkailla pyöräilemällä kohteeseen. Jonkin verran myös juoksen taajaman läpi jokin tietty luontokohde mielessäni, ja päämäärässä annan vauhdin hidastua kävelyksi.

Muutamia ideoita lähiretkeilyn teemoiksi

 

  • retki mahdollisimman synkkään metsään
  • suoretki
  • retki virtaavan veden äärelle
  • retki mahdollisimman vehreään paikkaan
  • jääkauden aikaansaannoksiin tutustuminen
  • retki kallioiseen maastoon
  • kasviretki
  • linturetki
  • hiljentymisretki
  • sadonkorjuuretki
  • yrttiretki
  • muihin kuin näköhavaintoihin keskittyvä retki (kuulo, haju, tunto, maku)
  • juhlaretki ystävien kanssa (luonnon rauhaa kunnioittaen ;)
  • gourmet-eväät -retki 
  • retki luonnonläheisiin, kulttuurihistoriallisiin maisemiin
  • ”hetkeni päiväkodin tätinä ja intohimoisena luontokasvattajana metsässä” -retki lasten kanssa
  • retki pimeällä / auringon laskiessa / auringon noustessa
  • retki sateella / heti sateen jälkeen

Toki monet edellä mainituista elementeistä on helppo sisällyttää mille tahansa retkelle, mutta jonkin teeman kautta voi oppia tarkkailemaan luontoa uusin silmin ja nauttimaan siitä ”enemmän vähemmällä”.

 

Herätä sisäinen luonnontutkijasi


Koska lähiluonnolla ei välttämättä ole tarjota sen puoleen pitkiä reittejä koskemattomassa luonnossa kuin hurjan erikoisia ja hulppeita, maalauksen kaltaisia näkymiäkään varsinkaan, jos vaihtelua haluaa, täytyy elämyksellisyys ja seikkailu ammentaa usein muista aineksista. Se voi retken teemasta, luonteestasi ja mielenkiinnon kohteistasi riippuen tulla esimerkiksi hyvästä seurasta ja yhteisistä puuhista, tietyn mielentilan tavoittamisesta, tietyntyyppisestä aistikokemuksesta, pienialaisen mutta yllättävän ja hienon asian (esim. supan) löytämisestä, lajihavainnoista tai mielenkiinnon syttymisestä jotain tiettyä aihetta kohtaan. Tai lukemattomista eri yhdistelmistä edellä mainittuja.


Kaikki edellä mainitut kokemukset vaativat lähinnä sen, että olet kiinnostunut tutkimaan ympäristöäsi ja maltat pysähtyä kunnolla sen äärelle. Pysähtyminen voi olla myös etupäässä henkistä, sillä en väitä, että esim. juokseminen itsessään sulkisi hienot luontokokemukset pois. Kuten olen monesti mainostanut, pienistä lapsista voi mahdollisuuksien mukaan ottaa mallia. Ajatusten raskas poukkoilu kiivaasti menneen, nykyisyyden ja tulevan välillä sekä kaikenlainen jatkuva suorittaminen jokin ulkoinen päämäärä mielessä ovat ensisijaisesti meidän aikuisten syntejä.

Lajistoa ei tarvitse opetella jollei halua, se on vain yksi monista tavoista syventyä ja pysäyttää mieli ympäröivään luontoon. Myönnän, etten itsekään ole juuri saanut edistettyä alkukesällä aloittamaani digikasviota. Luonto hyväksyy kaikki poveensa juuri sellaisina kuin ovat eikä kyseenalaista sinua, vaikket tunnistaisi edes ensimmäistäkään vastaantulevaa lajia.


Vinkkejä uusien lähiluontokohteiden löytämiseen


Lähiretkeilykin on luontevinta aloittaa merkityiltä reiteiltä, esim. luontopoluilta, joista löytyy yleensä hyvin tietoa kaupungin kotisivuilta. Entäs sitten jos nämä ovat jo läpeensä koluttu? Seuraavassa vinkkejä, joilla pitkäänkin seudulla asunut retkeilijä voi löytää kotikulmiltaan aivan uusia hienoja retkipaikkoja. Etsiminen ja löytämisen riemu on huippua, lähelläkin! Hiljaista, ennen retkeä tapahtuvaa metatyötä potentiaalisia retkikohteita kartoittaessa tulee aika paljon, mutta musta se on ihan parasta ja tärkeä osa "seikkailua".

Ilmakuvat
Kuten jo mainitsin, sinunkin lähialueen metsäsi ovat mitä todennäköisimmin metsätalouden muokkaamaa tilkkutäkkiä, jossa valitettavasti virkistysarvo vaihtelee eri palasten kesken suuresti. Hakkuuaukeille tai tiheisiin, poluttomiin taimikoihin harva haluaa mennä retkeilemään. Varttuneimmat ja siten virkistyksellisestikin parhaat metsät näkyvät GoogleMapsin ilmakuvissa tyypillisesti tummimman vihreinä. Niissä on usein helppo liikkua ilmankin polkuja.

Suosikkimetsäni lähellä. Tummemman vihreää löytyy muutenkin poikkeuksellisen paljon.


Maastokartat
Luonnonsuojelualueet on merkitty maastokarttoihin vaaleanvihrein rajoin. Niissä luonto on keskimääräistä luonnontilaisempaa ja rikkaampaa, joten ne ovat luonnonystävälle selkeitä magneetteja.

Päivän retken kohde. Laavusuppa on "salainen" ja merkintä omani.

Haen maastokartoista myös vihjeitä mielenkiintoisista pinnanmuodoista, esimerkiksi harjuista, supista, jyrkänteistä ja kallioista. Mieluiten kuljen kinttupoluilla, joten onhan se aina plussaa, jos kartassa sattuu joku polku näkymään. Lukemattomat pienet ja kiehtovat polut kuitenkin puuttuvat maastokartoista. Niitä kannattaa vaan rohkeasti lähteä koluamaan heti kun tuttu reitti alkaa kyllästyttää. Joskus alueen parhaat palat saattavat löytyä juuri näiltä pieniltä poluilta merkityn reitin vierestä, kuten esim. Riihimäen Riuttassa.

Kaupunkien luontosivut

Kaikissa hienoissa luontokohteissa ei ole merkittyjä reittejä, joten ne saavat helposti jäädä sen takia suurelta yleisöltä huomaamatta. Tällaisia luontokohteita saattaa karttojen lisäksi löytää kaupunkien ja kuntien luonto- tai ympäristösivuilta, jonne on listattu luontoarvoilla mitaten tärkeitä paikkoja. Itse löysin oman nykyisen lempimetsäni juuri tätä kautta, sillä kyseinen metsä ei ole suojeltu eikä siten vedä puoleensa niin voimakkaasti puoleensa kartalla.



Paikalliset luonnonsuojeluyhdistykset ja esim. Suomen ladun alueyhdistykset

Suomessa on lukemattomia paikallisia Suomen luonnonsuojeluliiton alaisia luonnonsuojeluyhdistyksiä, joiden ihmisillä on vankka paikallistuntemus alueen arvokkaista luontokohteista. Uusia retkikohteita voi löytää luonnonsuojeluyhdistysten sivuilta, menemällä mukaan toimintaan esim. järjestetyille retkille ja tutustumalla menneeseen retkitarjontaan

Kaikenlaista luontoliikuntaa järjestävien paikallisseurojen ihmiset tuntevat myös hyvin alueen poluston ja retkikohteet, myös merkittyjen reittien ulkopuolella.

Paikallisretkiä


Sille, että kirjoitan melko vähän lähimmistä retkikohteistani Riihimäellä suhteessa siihen miten paljon niillä retkeilen on yksinkertainen syy: uskon blogin näin palvelevan paremmin hieman laajempaa yleisöä. Lähiretkikohteeni ovat nimenomaan, noh, lähiretkikohteita. Myönnän, että heti kun lähden Riksua pidemmälle, kaipaan yleensä niitä merkittyjä tai jollain muulla tavalla hyvin selkeitä reittejä ja mielellään myös kävelyä enemmän kuin kilometrin. Sen pituisia Riksun luontopolut keskimäärin ovat.


Luontokokemusten laimeudesta ei siis ole kyse. Riksussakin on useita ihania luontotaskuja, joissa sielu lepää. Tällä viikolla olen esimerkiksi tehnyt kaksi retkeä Riuttaan ja kahdesti suunnannut Koukkulanharjun alueelle. Otan kaiken ilon irti valoisista illoista niin kauan kuin niitä riittää ja suuntaan kesällä luontoretkilleni lasten nukkumaanmenon jälkeen usein myös arki-iltoina. Elän ja hengitän kesäiltojen luontoa ikään kuin ekokatastrofi pyyhkisi luonnon seuraavana yönä, kuin huomista ei tuntemassamme muodossa tulisi.

Tänään lapsiperheen Riutta-aamupäivän jälkeen suuntasin vielä pyörällä Koukkulanharjun ja Koukkulanlukkojen alueelle. Teemoina mustikanpoiminta ja supat.

Olen kulkenut tuolla alueella lukemattomia kertoja siitä lähtien kun muutin Riksuun, onhan siellä kattava merkitsemättömien polkujen verkosto, mutta niin vain voi yhä löytää uutta ja upeaa kun oikein keksii ruveta etsimään. Olin kuullut, että siellä on hyvin piilotettu, Googlelle liki täysin tuntematon laavu. "Metsän tummuus mulle tuokaa", huokaisin noukittuani aikani pulleita ja runsaslukuisia mustikoita valoisilla harjun rinteillä, ja niin tapahtui. Saavuin todelliseen rauhan ja metsäluonnon tyyssijaan. Täydelliseen turvapaikkaan supan pohjalle, vanhojen kuusten keskelle.


Lähiluonnolla riittää yhä tarjota ihmeellisiä hetkiä ja pienialaisia tuulahduksia toisenlaisesta maailmasta, koskemattoman luonnon rauhan hallitsemasta maailmasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Porkkalanniemen kalliot ja meri lumosivat minut, ja varsinkin tyttäreni elokuisella telttaretkellä

 "Äiti, miksi me ei koskaan mennä telttaretkelle? Minä haluan telttaretkelle!" Näin haasteli 4-vuotias tyttäreni kesän alussa koko...