perjantai 14. helmikuuta 2020

Raiteilla retkeillen osa 1: taustaa + Hyvinkään Sveitsi

Raiteilla retkeillen -projektin pohjustus



Viimeisen puolen vuoden aikana olen tarkastellut tottumuksiani ympäristönäkökulmasta suurennuslasilla, ja tarkastelun kohteeksi ovat joutuneet myös vapaa-ajan matkani. Siinä samalla olen pyrkinyt saamaan aikaan itsessäni asennemuutoksen kulkemistavoissani. Tämä inspiroi mut tähän projektiin, jossa pyrin katselemaan mahdollisia retkikohteita osittain hieman uusin silmin, löytämään julkisilla tavoitettavissa olevia retkeilykohteita ja raportoimaan niistä tänne (mikä mukava pieni lisäbuusti tähän).

Koska asun kolmen kilometrin päässä juna-asemasta, luonnollisestikin kaikki mulle parhaiten julkisilla saavutettavat kohteet sijaitsevat mahdollisimman lähellä junarataa. Tukikohtani sijaitsee Helsinki-Tampere -radan varrella Riihimäellä.

Taustani julkisilla liikkumisessa ei ole mikään kovin mieltä ylentävä. Vartuin maaseudulla, jossa oma auto oli välttämättämättömyys koulumatkoja lukuunottamatta, joten mun ei ollut mitenkään mahdollista saada sitä kautta sisäistä mallia arkisten asioiden ja harrastusmatkojen hoitelusta julkisin tai lihasvoimin. Juna-asemaa ei synnyinpitäjässäni ole, ja ensimmäisen kerran eläessäni junalla matkustinkin vasta täysi-ikäisenä. Lisäksi hurahdin totaalisesti yläasteella noin vuosikymmeneksi koiraharrastukseen, jossa koiran kuskaaminen yksityisautolla aivan kaikkialle asuinpaikasta riippumatta ainakin siihen aikaan oli suorastaan pyhänä ja itsestäänselvänä pidetty asia. Näiden ja monen muun asian seurauksena opin vahvan tiedostamattoman mallin, että omalla autolla kuljetaan vähän joka paikkaan, niin töihin, asioille kuin harrastuksiinkin. Opiskeluaikoinakin mulla oli lähes koko ajan käytettävissä auto, ja oi kyllä, mähän käytin sitä. Noloa tavallaan sanoa ääneen tämä kaikki, mutta en halua esittää, että pääni yllä olisi joku hohtavan vihreä sädekehä. Ehkä tämä myös auttaa muitakin huomaamaan, että missä vaiheessa tahansa voi pysähtyä tarkastelemaan ja muuttamaan piintyneitä tapojaan.

Aivan varmasti tulen tulevaisuudessa retkeilemään myös omalla autolla eikä tavoitteeni todennäköisesti tule olemaankaan koskaan esim. luopua kokonaan omasta autosta. Kuitenkin haluan laajentaa perspektiiviäni ja pohtia mitä kivoja luontokohteita esim. juuri radan varrelta löytyy.

Juna on mainio valinta lapsen kanssa matkustavalle

 




Suuntasin juttusarjan ensimmäiselle retkelle muutama viikko takaperin kahdestaan 4-vuotiaan tyttären kanssa, kohteena Hyvinkään Sveitsinpuisto ja erityisesti siellä sijaitseva luontopolku. Erityisesti juuri lasten kanssa matkustaessa junailuun pätee hyvin "matkalla olet jo perillä". Neiti oli aivan innoissaan kun kuuli, että menisimme nimenomaan bussilla ja junalla. Hän on aina niin utelias, kyselevä ja höpöttelevä junassa kuin tuollainen 4-vuotias nyt vaan ikinä voi olla. Matkaan otin rattaat, sillä niillä pääsee ilmaiseksi bussiin kotikaupungissamme, ja lisäksi kaikissa VR:n lähijunissa saa matkustaa ilmaiseksi paitsi alle 7-vuotias lapsi, myös tämän alle kouluikäisen kanssa rattailla kulkeva vanhempi. Kyllä, luit ja ymmärsit oikein! Rattailla voit siis kulkea alle 7-vuotiaan kanssa ilmaiseksi lähijunalla vaikka Helsingistä Tampereelle.

Aluksi rattaiden ottaminen 4-vuotiaalle tuntui pummaamiselta, sillä eihän tyttö ole rattaisiin juuri päässyt 2-vuotta täytettyään ja pikkuveljen synnyttyä. Kuitenkin jos olet julkisilla retkeilemässä lasten kanssa, niin suosittelen unohtamaan kaikki idealistiset periaatteet lasten hyötyliikuntaan kannustamisesta, sillä todennäköisesti pelkkää siirtymää kävellen kertyy reissussa useita kilometrejä ja siihen päälle tietysti itse kohteessa  kävely ja retkeily. Todellakin ihan aidosti tarvitset niitä rattaita, et pelkästään tikettinä vaan myös hermojasi varten. Nopeampi vaihtoehto on ottaa matkaan rattaiden sijaan pyörä, mutta silloin joudut aina maksamaan itse tiketistä.

Hyvinkään asemalta matkaan Sveitsin ytimeen hotellikeskuksen ja samalla luontopolun lähtöpisteen luo tulee n. 2 kilometriä. Sinne menee juna-asemalta myös busseja, mutta päätin neiti rattaissa kävellä tämän välin kauniissa auringonpaisteessa.

Sveitsinpuiston ulkoilualue


Sveitsinpuisto on laaja, metsäinen virkistysalue, jossa sijaitsee myös 96:n ha laajuinen luonnonsuojelualue. Sieltä on yhteys myös Kytäjä-Usmin järvien ja lampien täplittämään laajaan, yhtenäiseen ulkoilualueeseen, joten polut eivät kesken lopu. Sveitsinpuistoa puolestaan leimaa geologinen monimuotoisuus: korkeuseroja on paljon harjumaisen maaston ja suppien ansiosta.

Sveitsinpuiston 2,4 kilometriä pitkä luontopolku alkaa Sveitsin majalta läheltä Sveitsin hotellia seikkailupuiston vierestä. Hädintuskin olimme ehtineet koukata pois mäntyiseltä seikkailupuiston alueelta, kun neiti jo ilmoitti olevansa kovasti nälkäinen ja kaipailevan eväitämme. Ei evästely todellakaan aina vaadi suunniteltua, ihmeellistä nuotiokokkailua huikaisevan mietityllä ja kauniilla tulipaikalla, joten ei muuta kuin sivuun polulta mättäälle eväitä syömään ja elämä oli taas mallillaan.

Eväspaikalla

Ja kuinka mallillaan se siinä kaikessa yksinkertaisuudessaan olikaan! Imin itseeni sammaleella istuessani voimaa harjun rinteellä kasvavasta metsästä ja katselin puiden lomassa siintelevää, tälle talvelle niin harvinaista sinitaivasta. Iltapäivän viimeiset, metsään saakka ylettyvät valonsäteet leikkivät puiden rungoilla ja oksilla. Neiti oli taas täynnä tarmoa ja intoa saatuaan verensokerit nousemaan, ja lähti juoksemaan ylös harjua. Musta lasten kanssa retkeillessä niin parhaita hetkiä ovat ne, kun lasten into lyö niin yli laitojen, että he lähtevät täysin spontaanisti pois merkityltä polulta pinkomaan maastoa kaihtamatta.

Bongaa kuvasta lapsi

Jatkoimme etenemistä pitkin leveää kuntopolkua pitkin. Tämä on ylivoimaisesti Sveitsin huonoin puoli: merkityt reitit, mukaanlukien tämä luontopolku, ovat lähinnä tällaisia leveitä polkuja, joilla en oikein itse saa samanlaista luonnossa kulkemisen kokemusta kuin pienemmillä kinttupoluilla. Tietysti aina voi poiketa pienemmille poluille ja katsoa minne niitä pitkin kulkemalla päätyy.


Sveitsin luontopolku kulkee luonnonsuojelualueella, joten mikäli ei anna leveän kulkureitin häiritä niin kaunista, arvokasta luontoa kyllä löytyy. Metsä on pääasiassa tunnelmallista, melko vanhaa kuusimetsää. Kun on kerran virittänyt silmänsä metsässä kulkiessa sopivalle taajuudelle, niin sellainen metsä alkaa vetää todella koukuttavasti puoleensa. Tuntuu, ettei vaan saa tarpeekseensa vanhojen kuusien, tasaisen pehmeän sammalmaton ja niiden lomaan kaatuneiden vanhojen puiden luomasta arvoituksellista seesteisyyttä huokuvasta, syvästi rauhoittavasta tunnelmasta.

Luontopolun rastit on toteutettu QR-tekniikalla, mutta valitettavasti kännykkäni simahti tulomatkalla, joten niistä en osaa kertoa sen enempää.

Jottei totuus luontopolun "polusta" vallan unohtuisi

Ennen kotimatkaa kävimme vielä juomassa mehut Sveitsin hotellissa, jonka yhteydessä sijaitsevat myös mm. uimahalli ja maauimala, Superpark sekä jo mainittu seikkailupuisto ulkona. Tällä alueella totisesti riittää liikunnallista tekemistä joka makuun!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tutustu Luonnonperintösäätiön metsiin!

Ulkonaliikkumiskieltoa ei ole (vielä) näköpiirissä, mutta suosituimpien retkeilykohteiden osalta viesti on selvä: kannattaa siirtää retki...