maanantai 2. joulukuuta 2019

Juoksu - ympäristöystävällinen harrastus

Tänä syksynä unilta herännyt lukuharrastukseni on saanut pääni raksuttamaan alati kiihtyvällä tahdilla myös muutenkin, ja samaan aikaan olen löytänyt uudestaan varsinaisen luontoharrastuksen (lajistot yms). Tämä kaikki on pistänyt mut myös uudestaan pohtimaan kaikkia valintojani ympäristön näkökulmasta. Maapallon tilanne on aikalailla kestämätön, ja ilmastoahdistukselta on aika mahdotonta välttyä, jos asiaa kunnolla pohtii. Tämä aihe on varsin loppuunkaluttu, mutta toisaalta ehkei juoksun ja muiden harrastusten kannalta niin juurta jaksain.

Ilokseni olenkin tässä ilmastoahdistuksessani voinut todeta, etten peruslähtökohdiltaan juuri ympäristöystävällisempää harrastusta itselleni olisi voinut viime keväänä valita! Vaikka en tätä näkökulmaa silloin oikeastaan mitenkään aktiivisesti miettinyt. Olen lueskellut, että selvästi merkittävin osa eri harrastusten aiheuttamasta kuormasta ympäristölle aiheutuu matkoista harrastuspaikkoihin. Nehän tehdään yleensä omalla autolla. On siis oman ekologisen omantunnon kannalta aivan mahtava juttu, että oman harrastustuokionsa voi tavallisesti aloittaa kirjaimellisesti kotiovelta.

Sunnuntain pitkismaisemaa

Juoksu vaatii myös hyvin maltillisesti luonnonvaroin rakennettavaa ja ylläpidettävää, esim. lämmitettävää infrastruktuuria. Paljolti muidenkin käytössä olevat kevyen liikenteen väylät, tienreunat, kuntoradat ja metsäpolut riittävät.

Myös juoksuun tarvittavat välineet ovat peruslähtökohdiltaan hyvin yksinkertaiset: jalkaan lenkkarit ja ylle sopivaa vaatetta. Siinä se tiukan yksinkertaistettuna. Toki jos yhtään on enemmän juoksumaailmaan hurahtanut niin sitä saattaa ehkä hieman hymähtää varsinkin eräälle vieläkin tyypillisemmälle juoksun puolesta puhuvalle argumentille "juoksu on halpa harrastus". Eräs vanhempi eräilijä sen nuotion äärellä jutustellessaan puki letkeästi sanoiksi: nykypäivän juoksijat ovat kuin joulukuusia.

Ja kyllä, tunnistan tämän "joulukuusiefektin" hyvin myös itsessäni juoksulenkille lähtiessäni varsinkin näin talvisaikaan. Puen alle talvikerrastopaidan, päälle sujautan tekniset talvijuoksuhousut ja juoksutakin, jalkaan laitan merinovillaiset talvijuoksusukat ja pohjaltaan tavallista pitävämmät polkujuoksukengät, päähän tulee leveä panta ja käsiin juoksusormikkaat. Sitten asennan uusinta tekniikkaa edustavia urheilu-bluetoothkuulokkeita korviin, laitan älypuhelimesta päälle tarvittavat apsit ja napsautan juoksukello päälle. Vielä koiran juoksuvyö lanteille niin valmista on! Ai niin, paitsi pitkikselle yleensä tulee vielä juoksureppu juomapulloineen. Eikä unohdeta sitä, että tässä oli nyt kyseessä vain yksi lukemattomista eri valmistautumisvariaatioista neljän vuodenajan ja lukemattomien erilaisten sääolosuhteiden maassa.


Tähän kun ynnätään vielä kivannäköisten juoksuvarusteiden shoppailu, niin intuitiivisesti touhu ei ehkä enää kuulostakaan niin ekologiselta. Kuitenkin harrastusvarustelu ja niihin liittyvät markkinat ovat sellainen ilmiö nyky-yhteiskunnassa, jolta tuskin missään harrastuksessa voi välttyä. Kulutustietoinen juoksuharrastaja voi kysyä itseltään ne aivan samat kysymykset juoksuvarustehankintojen kohdalla kuin mitä tahansa muutakin hankittaessa. Onko nyt kyseessä halu vai todellinen tarve? Tarvitseeko jokaiseen kivaan tarjoukseen lähteä? Mitä juoksuvarusteita ja -vaatteita minulla on jo? Voiko tarve täyttyä vanhoja vaatteita yhdistelemällä? Voiko rikki menneen korjata? Voinko saada haluamani asian käytettynä? Voisinko hankkia asian uutena vastuulliselta yritykseltä? Ja niin edelleen. Toki voi myös päättää, että juoksuvarusteet nyt vaan on se juttu, johon haluaa panostaa täysillä, ja ekoilla sitten jossain muissa asioissa enemmän. Sekin on varmasti ihan hyvä päätös.


En ole itsekään ollut näissä hankinnoissa aikaisemmin erityisen tiedostava Eko Esimerkki. Joskaan en ole ikinä aikuisiällä tykännyt shoppailla oikeastaan yhtään mitään ja se on varmasti ihan "vahingossa" säästänyt mut monilta turhilta heräteostoksilta. Oli miten oli, kaikki edellä kirjoitettu on ennemminkin osa tätä omaa asennemuutosta entistä tietoisempaan suuntaan kuin vaikkapa minkään sortin syyllistämistä.

Tällaisia pieniä kysymyksiä olen olen juoksuhankintoihin liittyen pohdiskellut tästä ympäristötietoisesta näkokulmasta näin Black Fridayn aikana:
  • Tarvitsenko uudet juoksusormikkaat? Kyllä, vanhasta parista olen kadottanut toisen ja muut käsineeni ovat sietämättömän hiostavia juoksulenkillä. Niinpä ostin ihan tuolta lähi-Prismasta, koska ilman en olisi sunnuntain talvilenkillä pärjännyt.
  • Tarvitsenko paksumman, esim. edestä topatun talvijuoksutakin kovimmille pakkasille? En. Nyt mulla on sellainen, joka on hyvä yhdellä aluskerroksella muutamasta plusasteesta ehkä johonkin -10:een asteeseen. Päädyin siihen, että kerrospukeutuminen saa riittää.
  • Tarvitsenko vieläkin paksumpia talvijuoksuhousuja? Reiteni ottivat aika pahasti osumaa pakkasviimasta eilen. Päädyin taas siihen, että tehostan kerrospukeutumista.
  • Tarvitsenko juoksupipoa? En, leveä panta on pikkupakkasilla ihan mainio ja kylmemmillä ilmoilla voin pukea merinovillapiponi. Ja jos tarvitsee, niin alle voi vielä laittaa tuon pannan.
  • Tarvitsenko nastakenkiä? Vaikea kysymys! Toiset juoksijat suosittelevat ehdottomasti, toiset eivät niin koe kaipaavansa. Ehkä menen ilman tämän talven läpi ja katson kuinka monena päivänä mä, mun uniikeissa juoksumaastoissani, olisin tarvinnut niitä ja tarvittaessa hankin seuraavaksi talveksi. Nyt ei tarvetta ole vielä ilmennyt, mutta toki pahimmat pääkallokeliajat ovat vielä edessäpäin. Polkujuoksukenkäni pelittävät tosi hyvin tampatulla lumella.

Tietenkin yksittäisinä edellä mainittujen kaltaisten asioiden merkitys ekotekojen virrassa on häviävän pieni, mutta kyse on yleisestä lähestymistavasta, jonka haluan ulottaa joka elämänalueelle. Kulutusnäkokulman lisäksi olen pohdiskellut liikkumista, sillä vaikka useimmat juoksulenkit teenkin kotiovelta, niin aina välillä tekee mieli lähteä koskemattomampaan luontoon esim. polkujuoksemaan autolla. Vielä enemmän tämä aihe koskee retkeilyharrastustani. Tähän liittyen olen pohtinut seuraavia juttuja viime päivinä.

  • Useimmat mieluisista retkeily- ja polkujuoksukohteistani ovat yksinkertaisesti järkevien julkisten yhteyksien ulottumattomissa, mutta voisinhan edes tsekata kotikaupunkini bussiverkoston (vaikka hyvin suppeamuotoinen onkin) ja katsoa josko sen varrella olisi jokin kiva vaihtoehtoinen lenkkeilymesta.
  • Juna-asema on 3 km päässä. Voisin miettiä, pääseekö radan varrelta käsin mihinkään kivoihin luontopaikkoihin vaikkeivat ehkä niitä ensisijaisia retkikohteita olisikaan (heti tulee mieleen esim. Hyvinkään terveysmetsäpolku, jossa en ole vielä käynyt)
  • Jos osallistun juoksutapahtumiin, suosin junayhteyden päässä olevia. Tämä nyt on kyllä helppo, Helsingissä on houkuttelevimmat tapahtumat. :D
  • Aion konvertoida autoni biokaasulla toimivaksi. Toki ylivoimaisesti merkityksellisintä tämä on pitkän työmatkani kannalta, mutta toki se helpottaa myös tähän harrastuksiin liittyvän autoilun tuomaa huonoa omaatuntoa.

Sellaisia, toivottavasti pikku pohdinnoistani löytyy inspiraatiota muillekin! Edelleen haluan korostaa, että yksittäisten ihmisten syyllistäminen on musta hieman väärä lähestymistapa näissä ekoasioissa enkä siihen pyri. Lisäksi musta hyvä tapa aloittaa tai kiinnittää aikaisempaa enemmän huomiota ekoiluun ja omaan hiilijalanjälkeen on aloittaa itselle helpoista asioista. Ehkä sellaisista, jotka ilman koko ekonäkövinkkeliäkin sopivat jotenkin luontevasti omaan elämäntyyliin. Sellaisista muutoksista saa tosi helposti inspiraatiota ja innostusta.

Esimerkiksi itselleni tällainen "helppo ja kiva" alue on tosiaan harkittu ja hillitty ostaminen kun en mikään shoppailijasielu koskaan ole ollut . Jonkun toisen taas voi olla pienestä elämänpiiristä ja hyvistä julkisista yhteyksistä johtuen olla helppoa siirtyä julkisen liikenteen tehokäyttäjäksi. Mulle taas jo pelkkä hurjan pitkän, julkisilla mahdottoman työmatkan lyhentäminen niin, että mun ja mieheni työpaikat olisivat lähempänä toisiaan, on todella haastavaa. Käytännössä jos haluaisin tämän lyhyellä aikavälillä toteuttaa niin, mun pitäisi myllätä koko elämäni sen myötä osittain uusiksi (luopua vakiviran turvasta, siirtyä aivan toisentyyppisiin tehtäviin yms). Myöskään vaikkapa vegaaniksi en voisi ajatella ryhtyväni.

Näissä vaikeammisakin jutuissa toki voi löytää kompromisseja, jotka ehkä vaativat pientä lisävaivaa mutteivat myllää jotain elämän osa-aluetta kerralla kokonaan uusiksi. Itselläni tällaisia kompromisseja ovat esimerkiksi tuo auton muuttaminen biokaasuautoksi ja kasvisruokapäivien lisääminen viikkoon.

Oho, nyt vähän innostuin, tämä hairahtui vähän alkuperäisestä aiheesta. Joten siihen palatakseni: ei muuta kuin juoksemaan, miten loistava harrastus tämä onkaan, taas yhdestä näkövinkkelistä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Aulanko, Kanta-Hämeen helmiä — myös mustan talven keskellä

Itsekseen vietettynä viikonloppuna retkeilyinspiraatio oli virrannut valtoimenaan. Niinpä maanantai-arkivapaapäivänä, palattuani tavalliseen...