lauantai 21. syyskuuta 2019

Thule Urban Glide 2 — huippu menopeli aktiivisen pikkulapsiperheen arkeen!

Uusien rattaiden hankinta



Pian aloitettuani säännöllisen juoksuharrastuksen aloin hieman katselemaan juoksuratasvalikoimaa vähän sillä silmällä, mutten kuitenkaan kovin tosissani, ennemminkin eräänlaisena hupina. Pystyinhän vanhempainvapailla ollessani poikkeuksetta järjestämään treenini niin, että lapset pystyi hyvällä omalla tunnolla jättämään kotiin, useimmiten vieläpä nukkumaan. Samalla kuitenkin huomasin, että myös juoksurattaiksi luettavat Thule Urban Glide 2 -nimiset rattaat saattaisivat muutenkin olla nappivalinta meidän perheelle vähän joka käyttöön.

Heinäkuussa lopulta kävin kotiuttamassa omat Thuleni, jotka ostin käytettyinä. Kyseessä on vuoden 2016 malli, jossa suurin ero uusimpaan malliin on käsijarrun puute. Muuten perusominaisuudet ovat kutakuinkin säilyneet ennallaan.

Erinomaiset maasto-ominaisuudet




Jo ensi kokeilulla huomasin, miten rattaat olivat unelmankevyet työntää ja näppärät käännellä entisiin Brio Happyihin verrattuna. Olin hankkinut Briot aikanaan sillä perusteella, että halusin rattaiden kulkevan hyvin maastossa kuin maastossa ja myös pahimpien lumi- ja nuoskakelien aikaan. Mulle ei kuitenkaan tullut mieleenkään, että kaupunki- ja maasto-ominaisuudet voisi jotenkin yhdistää kuten näiden Thulejen tapauksessa on tehty. En edes miettinyt kolmipyöräisiä vaihtoehtoja aikanaan kuvitellen niiden olevan paitsi kyseenalaisesti maastossa kulkevia niin myös kiikkeriä ja epävakaita, mutta eipä ole kyllä tällainen olo vielä kertaakaan Thule lykkiessä tullut. Siitäkään huolimatta, että vilkas keskikokoinen koira kulkee erittäin usein mukana.

Juoksurattaille ominaista ovat normaalia suuremmat pyörät, jotka tekevät niistä pehmeät ja mahdollisimman kevyet työnnellä maastossa kuin maastossa. Kun tämä yhdistetään juoksurattaille tyypilliseen keveyteen (esim. nämä painavat 5 kg vähemmän kuin entiset Briot), niin olen onnistunut työntelemään näitä jopa monilla metsäpoluilla minne meidän raskailla ja leveillä sotavaunuilla ei ole asiaa. Toki rattaiden kuin rattaiden matka tyssää, kun polku on riittävän kapea ja juurakkoja ja kiviä kriittisen paljon, mutta jos rattiaden polkuominaisuuksia vertailtaisiin niin uskoisin Thulejen pärjäävän hyvin. Mikään kivinen, töyssyinen tai pehmeä pohja (esim. hiekkaranta) ei juuri tunnu missään, ainakaan kävellen. Hankalimmilla talvikeleillä ovat vielä Brio Happyjen suuret saappaat täyttämättä, mutta usko Thulejen suoritumiskykyyn niissäkin on korkealla.



Rattaat juoksulenkeillä


En voi sanoa, että mulla olisi näiden rattaiden kanssa juoksemisesta vielä paljon kokemusta, mutta sen vähän mitä olen taajamassa näillä juossut niin eipä löydy valitettavaa. Vanhoihin rattaisiin verraten näissä korostuu juostessa niiden keveyden lisäksi helppo ohjattavuus: aisaa ei tarvitse juurikaan painaa kääntyessä vaan ne kääntyvät ikäänkuin itsestään. Toisaalta paikoilleen lukittava etupyörä takaa erittäin vakaan ja tasaisen menon haluttuun suuntaan. Alkuun tuskailin pitkään sitä, että etupyörä vietti jompaan kumpaan suuntaan lukittuani etupyörän, mutta sittemmin keksin, että ongelma ilmenee vain, kun pyörän lukitsee tiettyyn asentoon.

Pidemmät lenkit, esim. kunnon tunnin peruskestävyyslenkit kärryillä juosten eivät tunnu omalta jutulta, sillä potisin huonoa omaatuntoa siitä, että istutan aktiivista taaperoa (leikki-ikäisestä puhumattakaan) niin pitkään paikoillaan. Se ei siis tunnu mulle täysin luontevalta, vaikka poikamme viihtyykin rattaissa aivan erinomaisesti. Lyhyisiin siirtymiin näille löytyy kuitenkin meillä käyttöä juoksukärryinäkin viikottain. Silloin rataskyyti toimii pyöräkyydin korvaajana, ja esikoinenkin on päässyt lähes 1,5 vuoden tauon jälkeen taas rattaisiin esim. juostessani sen kanssa vesipeuhuun tai jumppaan. Ketterästi rattaat kulkevat vaikka työnnettävällä onkin painoa jo n. 18 kg. Rattaiden painoraja muuten on todella korkea, jotain yli 30 kg, joten ne ovat tarvittaessa erittäin pitkäikäiset.

Rattaat toimivat hyvin myös reissu- ja kaupunkikäytössä




Todella kiva plussa näissä on, että lukittavan, kaupunkikäyttöön erinomaisesti soveltuvan etupyörän ansiosta nämä korvaavat meidän käytössä myös matkarattaat ihan täysin. Kevyitä, ketteriä ja vapaasti liikkuvalla etupyörällä kulkevia rattaita pyörittelee esim. kaupassa kätevästi kuin jojoa. Lisäksi entisiin nähden rattaat taittuvat kasaan paljon pienempään tilaan ja mahdollistavat esim. että saamme sekä Oivan että rattaat farkun takatilaan. Happy Briojen kanssa tämä ei onnistunut.  Toki kokoa näillä on enemmän kuin matkarattailla, joten ne, jotka kulkevat julkisilla rattaiden kanssa tai ahtavat niitä pienen sedanin tavaratilaan saattavat edelleen kaivata matkiksiaan.

Kokoontaittamismekanismi on lisäksi älyttömän näppärä ja rattaat saa pistettyä kasaan lähes yhdellä kädenliikkeellä. Tarvittaessa myös pyörät lähtevät irti nappia painamalla. Entiset rattaat jouduimme koon takia aina viemään säilytykseen varastotilaan, mutta Thulejen keveys, kätevä kokoontaittomekanismi ja riittävän pieneen tilaan meneminen ovat tuoneet rattaat kätevästi saataville piskuiseen tuulikaappiimme.

Iso plussa tulee myös rattaiden kuomusta. Se on erittäin ulottuvainen ja sen saa todella eteen suojaksi esim. lapsen ottaessa päikkäreitä.



Yksi selvä puute


Yksi juuri mulle merkityksellinen puute rattaissa kuitenkin on: selkäosaa ei saa käännettyä, vaan lapsen on aina matkustettava naama menosuuntaan. Rattaisiin on saatavilla myös vaunukoppa, mutta mulla todennäköisesti naama menosuuntaan matkustaminen olisi muodostunut kynnyskysymykseksi jos olisin miettinyt näiden hankintaa jo ennen jomman kumman lapsen syntymää. Eli ehkä niille Happy Brioillekin oli paikkansa meidän historiassa, vaikka nyt nämä tuntuvatkin muuten ylivertaisilta. Itse asiassa vielä viime keväänä naama menosuuntaan matkustaminen oli suurin ostohalujani hillinnyt seikka, sillä niin paljon tykkäsin siitä, kun sain jutella pojalle kasvokkain. Lisäksi esikoinen matkusti 2-vuotiaana paljon Briohin kiinnitetyllä seisomalaudalla, ja se oli hauska seurata hänen ja vauvan kasvotusten tapahtuvia höpsötyksiä.

Pojan ollessa lähes 1,5-vuotias aika oli kuitenkin selkeästi kypsä vaihtaa naama menosuuntaan rattaissa, ja hänen viihtyvyytensä kyydissä parani ehkä juuri tuon seikan myötä selvästi. Ja voinhan edelleenkin kääntämällä kuomun pois tieltä helposti havainnoida pojan reaktiota ympäristöön (esim. katseen kiinnittyminen ja osoittelu) ja reagoida niihin juttelemalla. Lisäksi ilmeisesti sitten ei ole kovin tavallista arvottaa naamat vastatusten matkustamista kovin tärkeäksi ominaisuudeksi, sillä erittäin harvoissa ei-yhdistelmäratasmalleissa ja juoksurattaissa on tuota kääntämismahdollisuutta. Arvosteluissakaan sitä ei tunnuta juuri koskaan katsottavan miinukseksi.

Toinen miinus tulee tietynlaisesta kuppimaisuudesta. Lapsen ilmeisesti oletetaan istuvan näissä aika  takakenoisessa asennossa, mutta meidän poika ainakaan ei halua tällaisessa lököasennossa istua. Niinpä en pidä viisipistevöitä juuri koskaan täydellisesti paikoillaan, vaan annan pojan sujauttaa kädet vöiden yli lantiovyön pysyessä paikoilaan ja istua selkä suorana ilman selkänojan tukea. Selkänojaa ei saa myöskään täysin vaakatasoon laskettua, mutta aivan riittävästi kylläkin kunnon päivätorkkuja varten.

Summa summarum


Yhteenvetona todettakoon vain, että rattaat ovat olleet kyllä aivan loistava hankinta tähän saumaan ja iloitsen niistä joka päivä! Eivätkä ole muuten yhtään pöllömmän näköisetkään vain mitä. :) Ne toimivat varmasti hyvin myös aitoina juoksukärryinä, mutta meillä näiden suurin valttikortti on ehdottomasti monipuolisuus. Liikkuvassa, hyötyliikuntaa ja yhdessä lasten kanssa ulkoilua korkealle arvottavassa arjessamme tarvitsemme toistaiseksi rattaita 1-vuotiaallemme ihan päivittäin ja sen todellakin tuntee, kun rattaat ovat täydellisesti tähän arkeemme sopivat!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tutustu Luonnonperintösäätiön metsiin!

Ulkonaliikkumiskieltoa ei ole (vielä) näköpiirissä, mutta suosituimpien retkeilykohteiden osalta viesti on selvä: kannattaa siirtää retki...