maanantai 2. syyskuuta 2019

Nuku yö ulkona 2019: Iso-Melkutin

Suomen Latu haastoi suomalaiset nukkumaan yönsä ulkona 31.8. Suomen luonnon päivänä. Tämä inspiroi mutkin suunnittelemaan uutta koko perheen telttaretkeä, eikä innostusta ainakaan hillinnyt elokuun viimeisen viikon ihana intiaanikesä. Kohteeksi valikoitui helposti Iso-Melkutin, joka on kirkasvetinen, harjumänniköiden ympäröimä järvi Lopella. Olihan Iso-Melkutin ollut varteenotettava vaihtoehto jo kuukauden takaisella ensimmäisellä koko perheen telttaretkellämme eikä matkaakaan sinne tule meiltä 40 minuutin ajoa enempää.


Saavuimme alueelle lauantai-iltapäivänä, tarkoituksena suunnata suoraan yöpaikaksi valitsemalleni Lepakkolaavulle syömään ruokatermokseen mukaan ottamaamme päivällistä. Olin kuitenkin silmät haroittaen katsonut kartalta jotain väärää niemennyppylää, ja niinpä pölähdimme rantaan noin kilometrin päässä kohteestamme. Päätimme kävellä laavulle kaunista rantapolkua pitkin ja hakea auton yöpymiskamppeineen telttailupaikan lähelle myöhemmin, mutta se ei ehkä ollut ihan fiksu veto. Luistimme pikkulapsiretkeilyn sääntö nro ykkösestä "älä ikinä päästä lapsia nälkäisiksi" ja neiti alkoikin siinä loppumetreillä järjestää jo kunnon showta karaten mielenosoituksellisesti metsään ym. No, tilanne laukesi välittömästi kun jengi sai ruokaan napaan.

Lepakkolaavu sijaitsee siis pienellä niemellä, jossa maasto on hyvin avointa ja helppoa kuivaa kangasmetsää ja lähes joka suuntaan kun katsoo niin avautuu kaunis järvimaisema. Auton sai Melkuttimentien kautta lopulta lähes telttapaikkamme viereen, joka sopi loistavasti tällaisille Ikeakassiretkeilijöille. Ympäristössä on pieniä retkeilijän fasiliteetteja - laavun hyvä tulipaikka ja kuivakäymälä - ja uimaankin pääsi helposti monesta kohtaa. Täydellistä! Mun oli vaikea keksiä valinnastamme yöpaikaksi mitään puutteita.

Lepakkolaavu ja niemi, jossa yövyimme

Hyvä uimapaikka Lepakkolaavun lähellä
Iltapalaksi paistelimme varmaan meille perinteeksi muodostuvaan tapaan nuotiolla makkaraa ja söimme karjalanpiirakoita ym. helppoa syötävää. Laavulla nuotiolla oli paljon seuraa ja muutenkin metsässä yöpyjiä tuntui olevan liikenteessä vähän joka suunnalla Melkuttimia. Vaikka introverttina tykkään usein vain sivusta kuunnella juttuja ventovieraiden kesken ja monesti lähden hakemaan luonnosta nimenomaan omaa rauhaa, niin varsinkaan tällaisilla perheretkillä muu väki ei mua yhtään häiritse. Tunnelma oli koko päivän jotenkin mukavan yhteisöllinen, ja tunsin jotain sanatonta yhteenkuuluvuutta muihin Suomen luonnon päivää viettämään lähteneisiin kanssaretkeilijöihin. Lisäksi mieheni tuntuu viihtyvän näillä retkillä paremmin mitä enemmän saa nuotiolla höpistä muidenkin kanssa. 3-vuotiaiden häpeämättömät ja puhtaana ajatuksenvirtana muodostuvat nuotiolätinät ovat myöskin varmasti jotain sellaista, jota jää vielä kaipaamaan. :D

Sitten aloimmekin hyvin leppoisissa ja rauhallisissa merkeissä sujuneen loppuiltapäivän ja illan päätteeksi laittaa tätä meidän ryhmä rämää nukkumaan. Pikkupoika simahti todella helposti, mutta 3-vuotias neitokainen kävi taas tuhannen kierroksilla, kuin pyjamapöksyt olisivat olleet täynnä muurahaisia. Kun kello alkoi lähennellä kymmentä ja neidin hössöttäminen yltyi ajoittaiseksi riehumiseksi ja huutamiseksi, niin epätoivoisena muistin, että Bookbeatissahan on myös lapsille äänikirjoja ja kaivoin sieltä jonkin unisadun. Bingo! Neiti hiljeni ja asettui paikoilleen välittömästi ja vartin päästä oli unessa. Kiitos Bookbeat, olet pelastanut mielenterveyteni paitsi pitkillä työmatkoilla niin ehkä tällä kertaa myös lapsiperheen telttaretkellä.



Kuten viime kerrallakaan, niin mä en nytkään itse oikein nukkunut kunnolla teltassa: nukahdin ehkä puolilta öin, heräsin yöllä tunniksi pyörimään ja hieman ennen kuutta olikin tämä rakas nuori neitimme jälleen hereillä. Ajatuksessa, että koko perhe pakkautuu telttaan raittiiseen ulkoilmaan nukkumaan on jotain tosi romanttista. Haluan kuitenkin täällä blogissa kertoa tuntemuksistani kaikessa ulkoilmaelämässä rehellisesti - silloin myös parhaat hetket saavat musta paremmin niille kuuluvan arvon - ja niinpä totean, että ihan ei meillä todellisuus vastaa tätä luontoromantikon ihastuttavaa mielikuvaa. Nautin kuitenkin suuresti kun luonnosta ei ole illalla kiire pois, joten olen nähtävästi valmis tämän hinnan silloin tällöin maksamaan ja omasta ihanasta sängystäni yhdeksi yöksi luopumaan.

Se kuuluisa raikas ja happirikas ulkoilma häivytti kuitenkin väsymykseni pois erittäin tehokkaasti päästyäni aamulla teltasta ulos ja niinpä leppoisalla mielellä kokkailimme nuotiolla puuroa aamupalaksi. Aamu oli melko kostea ja pilvinen, mutta lämpimät päivät takasivat, että kovin kylmä ei missään vaiheessa tullut.







Kävin pikkupoika kantorepussa aamupäivällä hieman kävelemässä Iso-Melkuttimen upeaa rantapolkua. Polkuhan siis kiertää koko järven ympäri, jolloin matkaa tulee n. 7 kilometriä, mutta jo noin kilometrin jälkeen kuului sellaisia soraääniä selästä, että katsoin parhaaksi kääntyä takaisin. Ehdin kulkea Iso-Melkuttimen ja Vähä-Melkuttimen välissä kulkevalle Samoojien sillalle saakka, ja aikaisemmasta vierailustani Melkuttimille muistelen, että aika kivan makupalan taisin tässä reitistä saada. Niin kaunista, niin kertakaikkisen kaunista!

Kyytiläinen takana

Upea harjupolku lähellä Samoojien siltaa

Aamupäivällä neiti halusi uimaan ja hetken viihdyimmekin tytöt hetken Iso-Melkuttimen henkeäsalpaavan kirkkaassa, mutta melko kylmässä vedessä. Iso-Melkutin on lähialueen asukkaille varmasti myös ihana paikka tulla uimaan - toki lähinnä pääasiassa hiukan vanhemmalle jengille, sillä matalaa pikkulapsille erityisen sopivaa hiekkarantaa ei ole.

Lounaalla keittelimme ruuaksi nuotiolla italianpataa, jonne sekaan heitimme kylmälaukussa kylmäkallejen seassa säilytettyjä lihapullia. Mahat täynnä olikin hyvä päättää ihastuttava reissu upeissa maisemissa! En kiistä, etteikö retkeily tämmöisten pienten kanssa olisi välillä kovin työlästä ja uuvuttavaakin. Perusrutiinit menevät väkisinkin mullin mallin ja se aiheuttaa aina omat haasteensa tämänikäisillä lapsilla. Kuitenkin taas kerran palaan vanhaan tuttuun lopputulemaan: luonto häivyttää kaiken ärtymykseni ja väsymyksenkin pois niin tehokkaasti, että se on sen arvoista. Samalla lapset saavat elämyksiä ja kokemuksia, joista tuollainen 3-vuotias saattaa muista häivähdyksiä vielä aikuisenakin.






Melkuttimia voi erittäin lämpimästi kyllä suositella päiväretki- ja telttailukohteeksi hyvin monenlaisille retkeilijöille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tutustu Luonnonperintösäätiön metsiin!

Ulkonaliikkumiskieltoa ei ole (vielä) näköpiirissä, mutta suosituimpien retkeilykohteiden osalta viesti on selvä: kannattaa siirtää retki...